Käyty keskustelu on osin harhaanjohtavaa

Hankintalain uudistuksesta käyty keskustelu on väärillä urilla silloin, jos keskustelussa sekoitetaan sidosyksikköä ja yhteishankintayksikköä koskevat termit, lainsäädäntö ja yhtiöiden toimenkuvat. Keskustelun helpottamiseksi esitämme seuraavassa muutaman yleistyksen. Sidosyksiköiden osalta olennainen tunnusmerkki on hankintayksikön määräysvalta sidosyksikköön, josta on säädetty hankintalain 15 §:ssä. Sidosyksikkö voi toimittaa siihen riittävää määräysvaltaa käyttävälle hankintayksikölle esim. omia palveluitaan, joihin se voi sisällyttää markkinoilta kilpailuttamiaan osia. Sen sijaan yhteishankintayksikköä voidaan ajatella arkijärjellä pikemminkin tukkuna: yhteishankintayksikkö kilpailuttaa tavaroita ja palveluita esim. laajoina puitesopimuksina (ks. tarkemmin hankintalain 20 §). Yhteishankintayksikkö tarjoaa siis yhteishankintatoimintoja (ja mahdollisesti hankintojen tukitoimintoja) omistajilleen ja asiasta voidaan säätää myös laissa.

Uuden hankintalain on tarkoitus vähentää sidosyksiköiden käyttöä, mutta se ei muuta yhteishankintayksiköitä koskevaa sääntelyä mitenkään. Jotkin sidosyksiköt ovatkin muuttamassa toimintaansa yhteishankintayksiköiksi, tai ne ryhtyvät toimimaan entistä enemmän jo aiemmin voimassa olleen yhteishankintayksikköstatuksensa nojalla. Hankintayksiköt voivat siis jatkossakin hyödyntää hankintatarpeidensa kattamiseen yhteishankintayksiköiden kilpailutuksia. Hankintayksiköiden on lisäksi mahdollista jatkossakin tehdä hankintoja myös keskinäiset voimansa yhdistäen eli hankintarenkaina, ilman erillistä yhteishankintayksikköä. 

Hankintamarkkinalla on tapahtumassa monenlaisia muutoksia. Vaikuttaa siltä, ettei aiemmin puheena olleita jakautumisia useiksi yhtiöiksi kuitenkaan olisi tulossa, koska uusi hankintalaki tulee tämänhetkisen tiedon mukaan rajaamaan sidosyksiköiden toimintaa konsernitasoisesti eikä pelkästään yhtiötasoisesti. Ylipäätään kannattaa muistaa, että kilpailutusvelvoite on hankintalain vahva pääsääntö ja poikkeuksia siitä tulkitaan supistavasti. 

Näemme markkinoilla myös paljon keskustelua siirtymäajoista. Tältä osin toivomme, että eduskunnassa korjataan osin epäselvästi kirjoitetut siirtymäaikasäännökset, sillä markkinoilla liikkuu väärää tulkintaa, joka käytännössä voi johtaa lukuisiin valitusprosesseihin. 

Kun siirtymäajat päättyvät, on hankintayksiköiden kilpailutettava hankintansa, jos edellytykset sidosyksikön käyttöön eivät enää täyty. Ei siis ole sallittua jäädä aiemman sidosyksikkösuhteen nojalla käyttämään vanhaa sopimusta, vaan markkinatoimijat ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto voivat valittaa asiasta markkinaoikeuteen Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön nojalla. Eli vaikka sopimus sidosyksikön kanssa olisi tehty toistaiseksi voimassa olevaksi, täytyy sidosyksiköstä luopua ja kilpailuttamiseen ryhtyä hyvissä ajoin ennen siirtymäajan päättymistä. Hankintalakiin tulee tältä osin todennäköisesti joitakin poikkeuksia.

 

Keskeisimmät muutokset

Tiukemmat ehdot yhteistyöhön omien yhtiöiden kanssa

Hallituksen esityksen mukaan hankintayksiköiden mahdollisuuksia ostaa suoraan omistamiltaan yhtiöiltä (ns. sidosyksikkö) rajoitetaan. Sidosyksiköllä tarkoitetaan hankintayksiköstä muodollisesti erillistä yhtiötä, jolta hankintayksikkö voi hankkia palveluita tai tavaroita ilman kilpailutusta, jos se käyttää yhtiöön riittävää määräysvaltaa. Kuten edellä on kuvattu, tämä eroaa yhteishankintayksiköiden toiminnasta.

Jatkossa hankintayksiköiden hankinta sidosyksiköiltä on mahdollista vain, jos jokaisen omistajan osuus on vähintään 10 prosenttia. Sidosyksikön omistusta laskettaessa otetaan huomioon koko konserni eli emoyhtiö sekä sen tytär- ja osakkuusyhtiöt. Tarkoituksena on estää järjestelyt, jotka kiertäisivät tätä säännöstä.

Hankintojen suunnittelu: osiin jakaminen, markkinakartoitus ja ilmoitusvelvollisuudet 

EU-kynnysarvon ylittävä hankinta on lähtökohtaisesti jatkossa jaettava osiin. Muutoksen tavoitteena on lisätä kilpailua sekä mahdollistaa myös pienempien ja keskisuurten yritysten paremmat mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin. Jakamisesta voidaan kuitenkin poiketa perustellusta syystä, jos jakaminen ei ole mahdollista esimerkiksi hankinnan luonteen tai riskien vuoksi. 

Lisäksi hankintayksiköitä kannustetaan jatkossa markkinakartoituksen nykyistä laajempaan käyttöön. Markkinakartoitus auttaa hankintayksikköä saamaan vastinetta verovaroille, koska hyvin valmisteltu tarjouskilpailu houkuttelee enemmän tarjoajia, joka puolestaan laskee hintoja. Keskeisinä keinoina olisivat alan yritysten kuuleminen ja erilaisten analyysityökalujen käyttö suunniteltaessa hankinnan toteutustapaa. Suurissa, yli 10 miljoonan euron hankinnoissa hankintayksikön on tehtävä markkinakartoitus tai arvioitava hankinnan eri toteutusvaihtoehtoja. Markkinakartoituksen toteuttaminen säilyy edelleen vapaaehtoisena alle 10 miljoonan euron hankinnoissa, vaikkakin sen käyttö hankinnan huolellisessa suunnittelussa on suositeltavaa. 

Hankintailmoitus voidaan jatkossa julkaista samanaikaisesti useammalla eri kielellä. Hankintayksikkö voi julkaista hankintailmoituksen yhdellä tai useammalla muulla kuin suomen tai ruotsin kielellä. Tällöin hankintayksikön on kuitenkin tarjouspyyntöasiakirjoissa yksilöitävä, mikä kieliversioista on oikeusvoimainen. Lisäksi jälki-ilmoitusvelvollisuus laajenee koskemaan jatkossa myös suorahankintoja. 

Turvallisuus, sopimusmuutokset ja uudelleenkilpailuttamisvelvollisuus

Hankintayksiköt voivat jatkossa asettaa turvallisuus- ja huoltovarmuusehtoja, joilla pyritään pienentämään hankintaan liittyviä turvallisuus– ja muita riskejä sekä varmistamaan hankinnan kohteen saatavuus sopimuskauden aikana. Tämä on tärkeää erityisesti yhteiskunnan kriittisten toimintojen kannalta tai silloin, kun hankinta koskee arkaluonteisia tai strategisesti tärkeitä tietoja. Korkean riskin toimijat tai tuotteet voidaan jatkossa sulkea pois kilpailutuksesta, jos riski on perustellusti ilmeinen. 

Jatkossa myöskään kansallisten hankintojen sopimusehtoja ei saa enää muuttaa olennaisesti kesken sopimuskauden, vaan vain vähäarvoiset muutokset ovat sallittuja. Tämä tarkoittaa sitä, että myös kansallisissa hankinnoissa pitää kilpailuttaa hankinta uudelleen, jos siihen on tehty olennainen sopimusmuutos, kuten esimerkiksi hinnoitteluun, ehtoihin tai toimitusaikatauluun liittyvä olennainen muutos. Kansallisen hankinnan olennaisesta muuttamisesta voisi jatkossa valittaa markkinaoikeuteen. 

Lisäksi jatkossa hankintayksikön tulee keskeyttää hankintamenettely, jos avoimessa EU-kynnysarvot ylittävässä tarjouskilpailussa on saatu vain yksi tarjous. Mikäli hankintayksikkö edelleen haluaisi täyttää hankintatarpeensa, on sen järjestettävä uusi tarjouskilpailu. Hankintamenettely on uusittava vain kerran. Keskeyttämisestä voidaan kuitenkin poiketa tilanteessa, jossa hankintayksikkö voi osoittaa kartoittaneensa markkinoiden tarjontaa riittävästi hankinnan kohde ja laajuus huomioiden. Tästä voi seurata runsaasti oikeuskäytäntöä, kun koitetaan selvittää, milloin kyseessä on uuden sääntelyn sallima poikkeustilanne.

 

Mitä seuraavaksi?

Lakiin on ehdotettu myös lukuisia pienempiä muutoksia. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan asian käsittelyä eduskunnassa. 

Julkisia hankintoja koskeva sääntely on samanaikaisesti muutoksessa myös EU-tasolla. Euroopan unionissa on parhaillaan valmisteilla hankintasääntelyn kokonaisuudistus, joka voi muuttaa kenttää merkittävästikin. Huomionarvoista on, että protektionistisia eli EU-maista peräisin olevia toimittajia suosivia sääntöjä on tulossa myös EU:n uuteen hankintasääntelyyn, jonka luonnosversiota odotetaan julkaistavaksi kesän 2026 kuluessa.